Double Dot’s Casino Wildcard

28.2 Lihotuskuuri

Viikko sitten Rauman ryhmänäyttelyssä tuli nähtyä piiiitkästä aikaa muitakin dalluja, niin oli hyvä vähän vertailla ja katsastaa miltä Iita näyttää. Kovin laiheliini on ja tuomarin arvostelustakin se kävi ilmi, joten aloitettiin heti näyttely päivänä neitokaisen lihotuskuuri. Hiukan massaa luitten ympärille enemmän, niin eiköhän me sitten aleta viedä pokaalit muitten nenän edestä niin että soi Joopa joo, kovat on puheet, mut siihen se sit jääkin! Ei me nyt ainakaan vielä tosikkomaisesti näitä olla otettu, eikä varmaan otetakaan. Me harjoitellaan ja opetellaan iitan kanssa molemmat vielä näitä näyttelyiden saloja. Mutta taas asiaan ennen kuin lähtee mopo käsistä... Elikkäs viikko nyt sitten lihotuskuuria takana ja huomattavasti paremmalle meitin ahmatti näyttää, mutta vielä saa ruokkia hyvillä mielin ja toisin sanoen Iita tuskin hanttiin pistää saadessaan ruokaa... Niin tyypillistä dalluille!

Mitäs muuta meille kuuluu... Ollaan nautittu lumesta ja aurinkoisista kevättalvi päivistä jäällä ja pellolla riekkuen, kun mamilla on ollut lupsakan rento viikko opinnoista. 2 päivää oli varattu päättötyölle, mutta ekana päivänä meillä mami riehui kauheeta meteliä pitävän  elektronisen hännän heiluttajan (=imurin) kanssa ja toisena päivänä kun noi meidän ihanat pikkumiehet Waltteri ja Wili oli omissa töissään (eskarissa ja päivähoidossa) niin me naiset Iita, Nelli ja mami päästiin nauttimaan ihanasta ilmasta jäälle ihan vapaina kunnes tuli hiihtäjiä paikalle pilvin pimein. Eilen sitten oltiin päivällä pellolla rämpimässä, tuo meitin mami yritti juosten pysyä meidän karvasten neitien perässä, mut eihän sen kunto kestäny ollenkaan kun ei sillä reppanalla ole ku kaksi jalkaa

21.2 Näyttelykauden avaus Raumalla

Meinas tämäkin jäädä kokematta, kun perheessä pojat aloitti sairastelun viikko sitten ja  itsekin kuumeillut joka toinen päivä, mutta aamulla tehtiin lopullinen päätös: buranaa nassuun, kamat kasaan ja menoksi... Vähän arvellutti lähteä, kun on ollut sit niin pitkä tauko näyttelyissa ja me ollaan vaan Iitan kanssa lomailtu se aika, eipä juuri olla harjoiteltu, silloin tällöin kokeillut, mutta siinä se sitten on ollutkin (Selittelyn makua, tähän alkuun heti ;D)

Aikamoinen kokemus oli arvostelujen osalta tämän päiväinen tuomari. Nooh, mutta ei sen niin väliä, kun päällimmäiseksi mieleen jäi kuitenkin hyvät fiilikset Iitan hyvästä kehäkäyttäytymisestä ja nappi suorituksesta, vaikka arvostelu olikin jonkun verran erilainen kuin aiemmat. Niin ja unohtamatta uusia mukavia tuttavuuksiamme ja heidän kanssaan viettyä päivää!! Kiitos siitä Heidi, Aila, Johanna ja Tiina sekä pilkut. Nähdään Tampereella seuraavaksi!

**************************************************************************************

VUODEN 2008 KUULUMISET

31.12 Juoksut

Uuden vuoden juhlinnan kunniaksi Iitalla alkoi puolukka ajat!

13.6 ONNEA 1-VUOTIAALLE IITALLE!!!

Tänään meidän rasavilli pilkkuneiti juhlii ensimmäistä synttäripäiväänsä kera kakun. Tarjolla olisi maksalaatikkokakku nakkikynttilän kanssa... Namia!

Juoksut on tehnyt Iitasta hieman kipeän oloisen, pöksyt kun otetaan pois, neiti hyppii innokkaasti kerran tai kaksi, mutta sitten vingahtaa ja alkaa pitää alapää hygieniastaan huolta. Muuten neidillä kyllä piisaa energiaa tavalliseen tapaan.

ONNITTELUT RAKKAILLE SISKOILLE JA VELJILLE JUHLAPÄIVÄN JOHDOSTA!

 8.6 Nainen isolla N:llä

Tänään ei enää tarvinnut arvailla Iitan juoksujen alkamista, sillä lattialta löytyi selvät merkit. Kyllä Iitasta nyt kasvoi kerta heitolla nainen... Puolukkapäivät! Ihan kivasti neiti on pöksyt antanut olla päällä sen ajan kuin tänään tarve on vaatinut. Tapahtuneen kunniaksi olimme mökillä uimassa ja saunomassa. Iita otti Nellistä mallia ja ui veneen perässä päästäkseen veneeseen. Tytöt sitten päättivät yhteistuumin kastella mamin uintiretken päätteeksi puristamalla suurimmat vedet turkeistaan.

Iita lähettelee kesätuulen mukana terveiset synnyinseudulleen Kuopioon Dali-mummulle onnittelut 8-vuotissyntymäpäivän johdosta, Onnea Dali!!

 4.6 Kesäkuulumisia

Iita tyttelistä on kasvamassa Nainen isolla N:llä! Olen seurannut ja tutkaillut neitiä jo muutaman viikon ajan ja huomannut, että alapäähygieniaa on lisätty suuresti ja havaittu on myös hieman turvonnut "tomaatti".  Kyllä sitä sit on odotettukin, kun nuoremmilla koirakavereillakin on jo ensimmäiset juoksut ollut.

Olemme seuranneet tiiviiseen tahtiin (lue: päivittäin moneen otteeseen) kasvattajamme Anun sivuja, sillä Iitan Dingo-eno on toipilaana vakavan onnettomuuden takia. Mutta on ollut hienoa lukea hvyistä uutisista toipumisen suhteen... Go Dingo Go! Dingosta enemmän voi lukea täältä.

Ilmoitin meidän tasaisen EH:n puurtajan Kuopion Sawo Shown näyttelyihin lauantain ja sunnuntain osalta. Vaikka mieleni teki myös perjantaillekin ilmoittaa tyty, mutta isäntä kun lähtee näillä näkymin minun ja Iitan mukaan navigaattoriksi niin on helpompi saada pojat hoitoon viikonlopuksi ja pääsemme lähtemään perjantaina Kuopioon. Meillä on silloin myös pentutapaaminen, kiva saada tavata muitakin samasta pentueesta.

27.5 Poikakaverit: pilkukas ja tiikeriraitainen

Löysin dallufoorumin kautta täältä omasta kotikaupungistamme yhden dallu herran, joka kaipaili joskus taannoin leikkiseuraa ja otin yhteyttä. Ja tänään sitten olimme tapaamassa Roopea, 4v. Ai että kyllä meno maitti pilkuille, Iita nautti saamastaan huomiosta, vielä kun Roopen lisäksi neitiä liehitteli Roopen "veli" tanskandoggi Kaapo, 2v.

Iita mennä viipotti miesten kanssa sen minkä kerkesi, mutta kun leikki alkoi tympiä niin päätti tyttö etsiä ulospääsyä aidatulta piha-alueelta... Ainahan jostain sellanen kolo löytyy mistä yksi dallu menee, tosin sekin tukittiin kun muutaman kerran neiti siitä läpi meni.  Ja kyllähän meitin neiti sen  varastamisen jalon taidon osaa ainakin namujen suhteen... Pääsi tyty livahtamaan sisälle ja löysi salamana Roopen ja Kaapon namijemmat, niin meni parempiin suihin nekin namit! Muutaman tunnin juoksemisen ja leikin jälkeen oli Iita että pojat valmiita lähtemään kotiin. Kiitos Satulle sekä Roopelle että Kaapolle, kun saimme tulla vieraaksenne!

25.5 Näyttely hulinaa tuplaten

Viikko on mennyt Iitan kanssa tiukkaa näyttelytreeniä vetäen, siltä osin kuin se oli mahdollista ollessani muutaman päivän kuumeessa ja edelleenkin hieman flunssainen Iitan treenissä oli seisotusta, seisotusta ja vielä lisää seisotusta. Neiti kun ei malta olla paikoillaan ja ojentaa itseään yhtään, mutta tehokas aamuin illoin treeni tuotti tulosta ja neiti malttoi seisoa paikoillaan kauniisti ilman, että nameja tarvitsee syöttää kilo kaupalla Panelian jäähallissa järjestetyssä ryhmänäyttelyssä.

Paneliassa dalluja oli 2; Iita ja Iitan sisko Viivi (Double Dot's Casino Diamond, JUN H). No eipähän tarvinnut niin kauaa olla paikan päällä kuin normaalisti, vaikka nyt olisi ollut mielekästä ollakin kauemmin, kun oli seurana Viivi ja Katja. Kiitos vaan seurasta, oli mukavaa yhdessä jännitellä ennen kehää! Iita suoriutui hienosti, malttoi seisoa paikoillaan sen mitä pitikin ja liikkuikin kauniisti, niin kuin aiemminkin ja tuloksena JUN EH JUK1. Iita on tasainen EH:n (Erittäin Hyvän) puurtaja, mikäs sen mukavampaa, ei me nyt ainakaan vielä pilviä tavoitella, ehkäpä myöhemmin, aika näyttää sen sitten.

Meille ei riittänyt yksi tulos tälle päivälle vaan lähdimme vielä iltapäiväksi Kokemäellä järjestettävään Match Showhun koirakaverimme Siirin kanssa. Vastustajanamme oli saksanpaimenkoira ja me veimme pari kilpailussa voiton. Eipä tarvinnut pentujen punaisten kehää kauaa odotella kun jo pääsimme takaisin pyörähtämään kehän sisään. Hienosti meni, vaikka Iita huomasikin edellämme menevän Siirin, jolloin neiti päätti kokeilla onnistuuko ryntäys... Hitsi, mami läpäisi testin ja oli valppaana mun kanssa!!  Tuomari alkoi jakaa sijoituksia, neljäs, kolmas... Siinä vaiheessa mielessä kävi, että se siitä sitten, mutta yllätykseksi toiseksi tänään sijoittui dalmatialainen Iita:.. Jee pentujen punaisten 2!!  Iita sai palkinnoksi nameja, puruluita ja ruusukkeen! Näillä eväin kelpasi lähteä mökille uimaan. Kotiuduttuamme mökiltä neiti olikin hetken täynnä energiaa, mutta nyt jo lepäilee sohvalla selkäni takana rentona sohvaperunana!

11.5 Äitienpäivä uinnit

Äitienpäivänä kävimme Kokemäellä Sääksjärvellä mökillä tervehtimään anoppia/äitiä/mummua. Samalla reissulla pääsimme saunaan ja uimaan. Saunan lämmöstä laiturille ja uimaan, vesi oli melko vilpoista vielä. Iita tuli laiturille vinhaa vauhtia, mutta jarrutti ennen kuin laiturin pää tuli eteen, siinä tyttö ulisi ja haukkui haluavansa mukaan, hyppi, poukki edestakaisin ja häntä vispasi, kun Jarno innosti Iitaa hyppäämään veteen uimaan. Päätin minäkin kokeilla: "Iita tule tänne uimaan!" Molskis!!! Tyttö hyppäsi laiturin päästä uimaan mamin luokse ja sitten äkkiä takaisin laiturille... Autoimme Iitan ylös vedestä ja otimme tytön saunaan lämmittelemään kanssamme, siellä neiti istui alimmalla lauteella ylvään näköisenä

 7.5 Pilkkuenergiaa x 2

Me saimme vieraaksemme Viivi siskon (Double Dot's Casino Diamond) sekä Katjan ja Jannen. Iita teki hyvinkin innokkaasti tuttavuutta, voisi jopa sanoa liiankin, sillä neiti änkesi väkisin Katjan ja Jannen kainaloon, syliinkin pyrkiminen oli kovaa, mutta siihen oli jo sanottavaa Viivilläkin. Viivi toi esiin mielipidettään kivan omituisilla ulinoilla, Iita niistä ei juurikaan piitannut. Iita olisi niin kovin tahtonut leikkiä siskon kanssa ja yrittikin lähestyä Viiviä, mutta sisko aristeli kovin, kun toinen hyökkää vauhdikkaasti eteen.

Kahvittelu sujui, kun tarjolla oli koirille puruluuta, tosin meidän Iita ei ole vissiin koskaan kuullutkaan vieraanvaraisuudesta mitään... Neiti nimittäin otti siskonsakin luun, kun Viivi ei malttanut luun kimppuun käydä kun tarjolla oli parempaakin, pöydällä pulla ja pipparia ja sohvalla istui vieressä pussattavan näköinen pikku mies Wili. Mukava huomata ja tietää, että siskoksilla on ihan samanlaisia elkeitä; ruuat häviää pöydältä jos sinne vaan vahingossa jotain jää, rapsutusta ei kerkeä tekemään kuin vauhdissa, halit ja pusut on kova tavara merkki siskoksilla  Viivi parka, arka jo muutenkin niin varmasti sai ikuisen kammon meillä, kun hyökkääjiä oli kolme tai oikeastaan neljäkin.. Meidän pojat Waltteri ja Wili ja neitimme Iita sekä hoidossa ollut Siiri (koirakavereista löytyy). Toivottavasti ei saanut, vaikka meillä tosiaan oli/on vilinää jonkun verran. Ja josko Viivi olisi rohkeampi sitten kotikentällään, kun tulemme Iitan kanssa vastavierailulle. Siitä huolimatta ettei tytöt leikkineetkään niin oli ihan mahdottoman mukava tavata teidät kaikki kolme ja turista yhtäläisyyksistä ja muutenkin oli mukavaa. Kiitos Viivi, Katja ja Janne kun olitte vieraanamme, olette ehdottomasti tervetulleita toistekin!

19.4 Jyväskylä, KV

Päivä alkoi herätyksellä klo 4.20. Auto startattiin kotipihasta klo 5.30 vieden ensin isäntä töihin ja varttia myöhemmin pääsimme varsinaisesti matkaan. Iita neiti suorastaan rakastaa matkustelua autossa, sillä neiti ottaa hyvin rennosti nukkuen reissut. Orivedellä oli nakkipaketin osto, jalottelu ja pissatauko. Siitä jatkui matka Jyväskylään. Paviljongissa olimme klo 9 ja leiriydyttiin odottelemaan oman tiimin jäseniä, Anua ja Dingoa sekä Elisaa ja Ottoa. Tiimin jäsenet saapuivat ja pääsimme vaihtamaan kuulumisia ja Anu kokeilemaan kasvattiensa kanssa esiintymistä ennen varsinaista kehän alkua. Kyllä oli kaunista katseltavaa Anun ja pilkkujen kehässä esiintyminen!

Otto (Double Dot's Casino Royale) nappasi sitten ensi esiintymisestä hienon tuloksen: JUN ERI JUK2. Dingo (Double Dot's Ghirlandaio) vanhana kehäkettuna VAL ERI VAK4. Iita puolestaan jatkoi kotimatkaansa saaden tulokseksi JUN EH. Iitalle tilanne oli uusi, sillä Anu esitti neidin. Kyllä sen sitten huomasikin, sillä aluksi seurasin kehän laidalta, neiti oli kovin rauhaton, pyrki kovin luokseni. Poistuin häkkialueelle piiloon ja neiti rauhoittui huomattavasti, vaikka pää pyörikin etsien mamia. Päivän saldo oli kaikin puolin hieno. Ensinnäkin oli tosi kivaa tavata Anu pitkästä aikaa ja toiseksi; mukava oli tutustua Ottoon ja Elisaan! Kiitos DD tiimille mukavasta päivästä!!

Iita oli kovin väsy päivästä, kotimatka taittuikin neidin nukkuessa, eipä jaksanut tyttö risteyksissä nousta istumaan ja katselemaan maailman menoa kuten normaalisti neidin tapana on. Kotona olimme klo 18 ja Iitalla olikin sitten energiaa taas yllin kyllin touhuta, kunnes takaluukku aukesi taas. Vielä piti autolla matkata Kokemäelle hakemaan pojat mummun ja pappan hoivista, Iitalla oli mökkimatkalle kaveri mukana, sillä Nelli napattiin mukaan vähän "tuulettumaan".

12.4 Lempäälä,Open Show

Päivä pulkassa ja taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia ja visaampia. Päivä meni hyvin, oltiin todella hyvissä ajoissa paikalla, ehkä liiankin ajoissa, aatellen, että odottaa sai ja kauan. Siinä sitten loppuvaiheessa Iita alkoikin näyttää väsymisen merkkejä, mutta kaiken kaikkiaan olen neitokaiseen enemmän kuin tyytyväinen, sillä tyttö suoritui hyvin, vaikka palkintoa ei kotiin tullut. Arvostelukin oli hyvä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja viikon verran saadaan harjoitella ennen seuraavaa koitosta, mikä on sitten Jyväskylässä. Innolla odotetaan ensi lauantaita. Kiitos Vilkunan Outille, kun opastit ja valaisit meitä tiellämme, oltais oltu tosi hukassa muuten ja kiitos "suomensit" arvostelun meille!

Iita olikin ihan naatti lopun ehtoon, kunnes oli ruuan aika. Ruuasta saatiinkin lisää energiaa ja riehuttiin Nellin kanssa lattia tömisten. Kun Nelli vanhus väsähti, niin Iita jatkoi härnäten tassulla läpsien ja haukkuen, kunnes kyllästyi kun ei saanut vastakaikua leikkiin.

9.4 Perhosia vatsan pohjassa 

Tänään saatiin Iitan kanssa postia Lempäälän Open Showsta, minne olisi tarkoitus matkata lauantaina kokeilemaan miten menee. Kisaillaan tai voisko paremmin sanoa, että kohnotetaan/pelleillään numerolla 49... Ei vaan, ihan tosissamme ollaan (joskus ja jouluna) Nyt jo vatsan pohjaa kutittelee perhoset, niin mitäs se sit mahtaa olla lauantaina, huh sentään, taitaa olla tekemistä pysytellä tolpillaan ettei jännitys vie mukanaan! Ei voi muuta kuin nyt sit vaan yrittää rauhotella itseään.

30.3 Viivi siskon tapaaminen ja Match Show

Tänään ajelin Kokemän näyttelyyn tapaamaan Katjaa ja Viiviä, Iitan siskoa. Pihasta lähdin niin Iita jäi katselemaan lähtöäni keittiön ikkunasta, ajatuksena varmaankin oli pahkena sentään kun mami lähti ja jätti mut! Olikin kiva tavata Viivi-neiti ja hienostihan Viivillä olikin mennyt oma suoritus. Kaunis koira Viivikin, niin mukava ja tuttavallinen hännän heiluttaja. Toivottavasti tavataan pian siskosten kanssa kera mukavien leikki hetkien.

Saavuttuani kotiin mietin vielä hetken lähdenkö vai en Poriin mätsäreihin. Päätin lähteä ja Iitaa ei kahta kertaa tarvitse pyytää mukaan, kun neiti on jo menossa. Kunnolla edes ehdi takaluukkua auki saamaan, kun iita jo istui autossa mallikkaasti odottaen, että joko mennään. tyttö ottaa jo autossa matkustelut niin rennosti, että matkat menee nukkuessa. Perillä ilmottauduttiin ja sitten alkoikin piiiitkä odotus koleassa kevät säässä, onneksi Iitan oli lämmin mantteli päällä, ei tarvinnut täristä. Viimein oli meidän vuoro ja saimmekin vastaan saksanpaimenkoiran, ensin sakemanni esitettiin ja me seisoa tönötimme ja seurasimme vierestä, sitten päästiin hakemaan me lämpöä juosten kehää ympäri, hienosti meni! Tuomari tuli katsomaan hampaita, se ei mennytkään niin hyvin, mutta sentään paremmin kuin viime mätseissä Tampereella, meillä on parannettavaa tuossa asiassa. Oman esiintymisemme jälkeen juoksimme vielä yhdessä kertaalleen ympäri ja seisoimme odottamassa tuomarin päätöstä... Punainen nauha ja tikkuluu koiralle palkaksi! Hienoa hienoa, Iita ansaitsi leikit kehän ulkopuolella ja kunnon kehut!  Odotusta ja taas odotusta, aika kävi pitkäksi niin minulla kuin koiralla. Punaiset kehään, meitä oli paljon, tungokseen asti... Siinä sitten yritimme juosta kehää ympärä ja varoa törmäilyä muiden kanssa. kauan meitä juoksutettiin ennen kuin tuomari meidät nappasi jatkoon. Jatkossa oli kahdeksan koiraa, juoksutusta ja seisotusta, juoksutusta seisotusta ja tiputettiin yksi pois, vielä oltiin mukana. Ja sama kuvio taas ennen kuin seuraava tippui, vierestä vietiin tanskandoggi. Seuraavssa tiputuksessa tipuimme me eli kuudenneksi jäätiin, kun seisomisessa alkoi neiti herpaantua hiukan. Näin ollen meiltä meni palkinto sija sivu suun yhden sijoituksen verran, sillä viisi parasta palkittiin.  Ensi kerralla sitten, ehkä... Alkaa nälkä kasvaa syödessä

Pääsi Iita sentään tekemään tuttavuutta odotellessa punaisten kehää dalmis herra Lennin kanssa, Kennel Kisannesta, joka myös on Harjavallasta, tosin emme ole aikaisemmin tavanneet, mutta kyllä oli Iita että Lenni intoa piukassa kun sai hiukan halailla toista ja pusujakin vaihdettiin, meidän neiti oli ihan sulaa vahaa Lennin tassuissa

4.3 Höpinää muuten vaan 

On ollut vähemmän aktiivinen meininki  viimisen viikon ajan koirien kanssa, jos normaalit pihalla peuhaamiset ja kävelylenkit jätetään laskuista pois. Kun ei oikeen illan hämärtyessä saatikka oikeen päiväsaikaankaan enää uskalla mennä tyttösten kanssa metsälenkille lähimaastoon, kun tässä meitin mäkitien varrella oli nähty torstai aamusti susi. Onhan niitä jonkun aikaa jo tavattu kotipihoilta näillä lähiseuduilla, mutta nyt alkaa ihan itseäkin jo hirvittää ajatus pihalle menosta. Omasta pihastamme ei nyt vielä toistaiseksi ole suden jälkiä löytynyt ja toivon mukaan ei tule löytymäänkään, mutta varauillaan saa olla, tiedä missä vaara vaanii.Ei tässä uskalla lapsiakaan jättää enää hetkeksikään silmistään saati sitten päästää karvakorviakaan omalle pihalle kirmaamaan vapaana, hihnassa on pidettävä.

Viimeistä kertaa toko treenailtiin 24.2, kun ainakin toistaiseksi kouluttajamme työt veivät hänet kauemmas ja näin ollen hankaloittaa myös treenien vetämistä, mutta josko sitten päätyisimme kotikonnuilleni Euraan treenailemaan, kunhan siellä treenit vaan alkavat tässä jossakin vaiheessa kevättä, pitää olla silmä tarkkana ja seurailla ilmoituksia.

Eilen ilmoitin Iitan huhtikuun Jyväskylän näyttelyyn. Neiti pääseekin kehässä pyörähtämään kasvattajansa Anun kanssa, odotan sitä innolla, kun ei tarvitse jännittää sitä kehässä pyörähtelyä, vaikka taidan minä jännittää kuitenkin kehän laidalla neitin suoritusta, vaikkakin varmasti ihan turhaan, sillä onhan Anu kokenut kehäkonkari! Ensi kosketuksen virallisiin näyttelyihin Iita, että minä saamme pääsiäisenä Lappeenrannassa. Nyt jo jännitän ihan kauhiasti, mutta toivotaan ettei sit H-hetkenä jännitä, jotta Iitakin käyttäytyisi ja pistäisi parastaan, mutta sen näkee sitten kolmen viikon päästä. Kokeneille kehäkonkareille: Olen ujohko tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa, joten josko näette kehän laidalla hieman (tai melko varmaan aika paljonkin) pihalla olevan naisen dallu neidin kanssa, niin tulkaa esittäytymään, jotta unohtaisin jännittämisen. Kiitos jo etukäteen! Vaikka onhan mulla mukanani neuvomassa ja opastamassa mieheni sisko, joka on jo kehissä pyörinyt Iitan ja Nellin koirakaverin Mantan kanssa.

23.2 Match Show 

Eilisen myöhäisillan hetken mielijohteesta osallistuimme Tampereen Teivon raviradan totohallissa järjestettäviin mätsäreihin. Kiitos vaan kyydistä ja seurasta Heidille ja koiruuksille sekä Piialle ja Siirille! Iita kisaili pentu luokassa. päivä meni meitin osalta vähän mönkään, neiti oli levoton, mutta niin oli ohjaajakin, jännitti jonkun verran, syytä kun en tiedä, mutta tarttui se jännitys tietysti sitten pilkukkaaseen neitiinkin ja sen näki sitten kehässä. Iitan keskittyminen kehässä oli taas hetkittäistä, seisominen luonasi ihan kivasti, mutta liikkuminen ei. Tosin pakko pistää kyllä kehän pienuuden syyksi tuo huono liikkuminen, eihän me päästy edes kunnolla vauhtiin, kun kehän sivu jo tuli vastaan. Niin omissa mietteissä oli ohjaaja ettei edes muista millainen koira meillä oli kilpaparina (noloa, mutta totta!). Hampaiden näyttö ei onnistunut, ei neiti halunnut näytellä purukalustoaan, mikä oli kyllä outo juttu, ei ole ennen sitten tapahtunut moista. no sen kaiken pelleilyn ja vouhottamisen jälkeen, ei voinut odottaa muuta kuin sinistä nauhaa. Sinisten nauhan saaneiden matsissa Iitalla ei sen paremmin mennyt. Saimme kirjallisen arvostelun. Se oli seuraavanlainen meidän osaltamme; Yleisvaikutelma, kehäkäytös, luonne ja turkin kunto hyvä, liikkuminen tyydyttävä, muuta: kaipaa kehäharjoittelua. Mutta mitäs me niitä turhaan jäädään märehtimään, katse kohti seuraavia mätsäreitä ja parempia tuloksia!

18.2 Match Show ja koulutus 

Eilen Iita osallistui Porin Citymarketin perkkihallissa pidettäviin mätsäreihin. Tällä kertaa ei ollut niin katastrofaalinen päivän aloitus kuin viime reissulla, vaikka sitä pelkäsinkin. Otimme mukaamme Iitan koirakaverin Siirin ja hihnan jatkeeksi Piian. Nyt kun oli juttuseuraa, niin ei tullut jännitettyäkään tuota esiintymistilannetta juuri ollenkaan, tottakai pieni vatsan kutina on paikallaan. Tsemppasin Piia kehään, sillä Piialla ja Siirillä oli edessä ensi esiintyminen. Olimmekin sitten kilpaparit, Iita nappasi punaisen ja Siiri sinisen! Oli hassu tilanne ns.kilpailla tutun kanssa. Kilpa luokkamme oli Isot Pennut.

Ensin kehään meni Siiri, seurasimme jännityksellä Iitan kanssa kehän laidalla miten Siiri pärjää. Hienostihan se meni, Siiri napattiin jatkoon vielä ja vieläkin, sitten olikin jo aika antaa sijoituksia, mutta ihan ei tällä kertaa Siiri yltänyt sinne, mutta kuitenkin kuuuden parhaan joukkoon, onnittelut Siirille ja Piialle hienosta suorituksesta ja kiitos seurasta, otetaan uusiksi tulevaisuudessakin!

Iitan kanssa kehässä yhteistyö sujui moitteettomasti, suorastaan yli odotusteni meni esiintyminen. Iita malttoi seisoa paikoillaan ja tapittaa nappisilmillään lihapullan palaa kädessäni, juoksutus menikin hyvin, neiti ei yrittänyt jäädä haistelemaan ja maistelemaan maata. Tuomari poimi meidät jatkoon ja taas jatkoon ja sitten odoteltiinkin rivissä tuloksia, sijotuimme itan kanssa neljänsiksi ja pääsimme pokkaamaan ensimmäisen pokaalin ja ruusukkeen ja Iitalle herkkuja!  

Illalla meillä oli vielä iitan kanssa Toko treenit Kokemäellä. Siellä neiti ei juuri muuhun keskittynytkään kuin hevosen kakan komenteluun, sillä tarve oli kova haukkua ja käskyttää kakkakasaa siirtymään lähemmäs meitä, Iitan harmiksi kakka ei totellut. Luoksetulo harjoituksessa iita jäi kauniisti istumaan paikoilleen, kun lähdin kävelemään pois päin, kutsustani lähti tulemaan vinhaa vauhtia luokseni. Kädessäni odotti lihapullan pala, jolla vastaan otin Iitaa sivulleni perusasentoon, mutta ovelana tyttönä Iita juoksi ohitseni takana olevan kakkakasan luo ja otti suun täyteen kakkaa ennen kuin tuli sivulleni perusasentoon, ihme kyllä lihapullakin kelpasi vielä!

20.1 Match Show

Eilen osallistuimme elämämme ensimmäiseen mätsäriin Vammalassa. Päivän aloitus ei tuntunut lupaavalta, sillä automme ei meinannut olla yhteistyöhaluinen. Ei ne vastoin käymiset vielä siinä olleet, Kokemäen Peipohjan risteyksessä huomasin, että reppu jäi kotiin ja siellähän oli kaikki tarpeellinen, Iitan paperit yms. Ei auttanut muu kuin kääntyä takaisin ja hakea reppu matkalle mukaan.

Perillä sitten Iita tuntui olevan ihan hukassa, ei tiennyt mihin päin olisi mennyt tai miten päin olisi ollut, kun oli monennäköistä koiraa ja kaikkiin olisi pitänyt päästä tekemään tuttavuutta. Iita oli melko rauhaton ja ajattelin ettei meidän ensi esiintymisestä tule yhtään mitään, kun itsekin hermoilin niin paljon. Pitkän odotuksen jälkeen oli meidän vuoromme, saimme kilpakumppaniksemme bostoninterrieri Lucan. Iita antoi nätisti tuomarin pidellä itseään ja hampaiden katsominenkin onnistui hyvin. Juoksutus onnistui kuten myös seisottaminen, tuomari juoksutti meitä moneen otteeseen, jotta sai päätöksensä tehtyä. Me saimme punaisen nauhan! Tuomari mieltyi Iitan kauniiseen ja sulavaan liikkumiseen. Taas odottelua... Kun punaisen nauhan saaneet pääsivät kehään, niin neiti ei maltanut seisoa pakoillaan kuin muutaman sekunnin, ei edes nami auttanut ja toivoinkin, että juoksutus olisi se ratkaiseva, mutta sitten meidän epäonneksemme porukkaa ei juoksutettu, no emme sillä seisomisellä päässeet viiden parhaan joukkoon, joten emme saaneet sijoitustakaan. Yhteenvetona: onnistunut päivä!

13.1 Koulutuksessa

Tänään hurmaava ja rakas pilkkukasamme täytti 7 kk, Onnea! Ja mikä hienointa, bongasin Kokemäen Koirakerho ry:n sivuilta talvikoulutus osiosta perustottelevaisuus koulutuksen ja sinne sitten osallistuin Iitan kanssa. Koirakkoja oli niin paljon, että tutustumisen ja koulutustuokion päätteeksi meidät jaettiin kahteen eri ryhmään; kilpailuihin aikovat ja ei kilpailevat.  Koulutus järjestetään Kokemäen ratsastusmaneesilla sunnuntaisin klo 17-18 (ei kilpailevat) ja vastaavasti sitten kilpailuihin aikovat klo 18-19. Iita suoriutui loistavasti ottaen huomioon ettei neiti ole aiemmin moisissa hommissa ollut. Kouluttaja laittoikin meidät kilpailuihin aikovien joukkoon, sillä Iitassa on hänen mukaansa potenttiaalia kisakentille asti, mutta aika näyttää mitä tuleman pitää.